perjantai 13. tammikuuta 2017

Mekkoperjantai

Viime aikoina minulla on ollut tosi harvoin ylläni mekko, tai pitäisikö sanoa leninki. Vaikka mekko on periaatteessa helppo asu vuodenajasta riippumatta, se sujahtaa ylle helpommin kesällä kuin talvella. En tiedä, miksi - paitsi siksi, että villakankaisten pukujen silittäminen on tylsää ja aikaavievää!

Koska kuitenkin omistan kauniita talvipukuja, haluan parantaa tapani ja käyttää aarteitani. Eräällä Instassa seuraamallani australialaisella vintageharrastajalla on tapana pitää frock friday, mekkoperjantai. Päätin aloittaa saman mekkojen olemassaolosta kalenterin avulla muistuttavan käytännön, kesti sitä sitten yhden perjantain tai kymmenen vuotta. Ensimmäiseksi perjantaimekoksi valitsin, hiukan kiireessä lounaalle lähtiessä, viime keväänä roskalavalta löytämäni tweedpuvun, jossa on kiva korostettu valekietaisuleikkaus.


Ja ennen kuin kukaan tätä kommentoi: huomasin vasta kuvista, että hengarilla ihan siistiltä näyttänyt tweed oli sittenkin silityksen tarpeessa... hihat varsinkin... pahoittelen!

Takana puvussa on jännä yksityiskohta. En osaa sanoa, onko lapaluiden kohdalla kulkeva poikkilaskos somiste vai edellisen omistajan keino kerätä selän ylimääräinen kangas piiloon, mutta se toimii kivasti ja antaa keeppimäisen vaikutelman. Vetoketjukin on sijoitettu erikoisesti keskelle taakse.


Nyt iltapuhteella otinkin silitysraudan esiin ja silitin paitsi tämän, myös viisi muuta talvipukua ja leveän villakangashameen. Tein myös ompelukoneella pari korjausta, jotka ovat odottaneet yli vuoden ja joissa kesti noin puoli tuntia. Nyt kylmän kauden garderobi on iskussa, minä itseeni tyytyväinen ja valmis ensi perjantaihin.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Laukut remontissa

Päätin pehmentää arjen aloittamista viemällä työlaukkuni suutariin. Minulla on melkein kaksoset: 


Suurehkot, ilmeisesti 1960-luvun vinyylilaukut ovat tulleet taloon kuitenkin eri aikaan. Ensimmäinen on ollut minulla kauemmin kuin tämä blogi eli jostain viime vuosikymmeneltä saakka. Se on paras laukkuni kautta aikojen ja varmasti myös tässä blogissa eniten nähty asuste. Mustaan perusveskaan mahtuu A4-avolehtiö taivutettuna ja järjestelmäkamera eli kaikki, mitä nainen tarvitsee. Olen käyttänyt laukkua niin paljon, että kahvat päätyivät katkeamispisteeseen jo toista kertaa. Nyt ne saivat suutarilla kunnon päällystyksen tarttumakohtaan. Vielä kun keksisi, millä vaaleat viirut saa pinnasta pois. Taikasienellä?


Laukku kakkonen on toisen kyljen vaakasaumaa ja kahvojen kiinnitystä lukuunottamatta kuin ykkösen kopio. Se on luullakseni vähän uudempi ja tuli minulle uusikaupunkilaisesta osto- ja myyntiliikkeestä kesällä 2015. Tämän laukun päätysauman ommel aukesi - lanka kai oli hankautunut pohjasta poikki - ja vuori alkoi pilkottaa laukun päädystä. Suutari oli ensin epäileväinen, saisiko sitä korjatuksi (paksu tekonahka tai vinyyli ei ilmeisesti ole helpoin käsiteltävä) mutta myös tästä veskasta tuli kuin uusi.


Näitä kun katsoo, alkaa miettiä, mihin oikein tarvitsen kaikkia muita viittäkymmentä laukkuani... Pitäisikö pitää laukkukirppis?

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pakkanen

Minulla oli tänään ylläni

- puuvillainen pitkähihainen t-paita
- paksu neuletakki
- paksut kohoneuleiset puuvillasukkahousut
- pohjepituinen leveä hame, villakangasta, vuoritettu
- huopavuoriset talvisaappaat
- kauluri
- villakaulaliina
- tekoturkislakki (se jo vuodesta 2000 minua palvellut 60-lukulainen, johon mahtuu nuttura)
- täyspitkä leveähelmainen villakangastakki

Millä te muut pärjäsitte? Huomiseksi pitää säätiedotuksesta päätellen vielä vähän koventaa kierroksia, mikä tarkoittaa mahdollisesti säärystinten tai villahousujen sekä lisälapasten lisäämistä asuun. Kuva on aika tarkkaan kolmen vuoden takaa, mutta tärkeimmät asun osat ovat samat kuin tänään!



perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulua verholistoja myöten

Mitä, pakkaako joku jo joulukoristeita pois? Joulutekstiilit lähtivät meilläkin pöydiltä pesukoneeseen tänään, mutta muut jutut saavat pysyä niin kauan kuin kuusessa voimia riittää. Näyttää siltä, että tämänvuotinen kuusi on hyvä yksilö, joka edelleen juo vettä ihan kunnolla eikä juuri varistele, vaikka kissa kulkeekin sen takaa kiinnostavaa lymyilyreittiä ja hipoo samalla alaoksia.

Vähän ennen kuin kuusi tuli, mietin, mihin muualle kuin siihen voisin joulupalloja ripustaa. Lasipurkissa ja keramiikkakulhossa niitä on muutamia, mutta entäs muuta? Päätin kokeilla pallojen ripustamista verholistaan kaksipuolisella teipillä. Olohuoneeseen valikoitui hopeanvärisiä erikokoisia saumapalloja.


Olohuoneen asetelma on jo hiukan kärsinyt, sillä pallojen väleihin ripustamani sipulikoristeet eivät kaikki suostuneet pysymään paikoillaan. Suurin pallokin on tipahtanut ripustuskorkeudesta alaspäin, mutta olen antanut sen olla noin, koska asetelma on muutenkin melko orgaanisesti muodostunut.

Keittiöön taas valitsin punaiset pallot, jotka ripustin tasaisin välein ja vuorotellen suuremmat ylemmäs, pienemmät alemmas. Punainen on minusta vähän vaikea sisustusväri, mutta keittiön jokakaudenverhot ovat punavalkoista pilkkua, joten päätin sijoittaa punaiset koristeet tänne.


Olen pitänyt näistä asetelmista. Taapero ei pääse niihin käsiksi eikä kissakaan (tosin molemmat ovat antaneet kuusenkin olla rauhassa). Ne eivät vie pöytä- tai seinätilaa ja näkyvät paitsi kaikkialle huoneessa, hauskasti myös kadulle, jos joku muukin harrastaa toisten ihmisten joulukoristusten vakoilua ohi kulkiessaan. Pääsevät jatkoon ensi vuonna - vai mitä mieltä olette?

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukuusi ja kimaltava puku

Ollaan jo olennaisen äärellä, kun joulukuusi tuodaan sisään. Meille se tuli eilen, tuoksuva kotimainen kauppatorilta, kapea mutta tuuhea, kuten kerrostalossa pitääkin. Kuorrutin sen mielestäni ihan sopivalla määrällä kaikkea kimaltavaa, ja joulutervehdyskuvaan piti tietysti valita puku, joka myös kimaltelee.


Puku on 1960-luvun lureksimekko, jonka sain vuosia sitten ja muokkasin hiukan. Jostain syystä se on ollut pitkään kaapissa, vaikka materiaali on sopivan överi talven juhliin (kuvissa se häviää joulukuuselle, valitettavasti). Tällä kuvalla pääsen varmasti mukaan, kun tulevaisuudessa tehdään tällaista kuvakoostetta, enkö pääsekin?

Kuusessa on saumapalloja, käpyjä, lamettaa ja kapeita 1970-luvun köynnöksiä. Minun ei todellakaan tarvinnut koristella kuusta yksin. Pikku apulainen ja kissa ovat molemmat suhtautuneet kuuseen hyvin rauhallisesti, toistaiseksi yhtään koristetta ei ole tuhottu tai edes pudotettu. Harkinnan jälkeen jätin lasiset kuitenkin tänäkin vuonna ripustamatta.


Nappasin vielä muutaman koristekuvan vähän aikaa sitten esittelemieni vanhanaikaisten koristeasetelmajoulukorttien hengessä. Minun silmäni lepää näissä.





Kukkuu!


Hopeapeili toivottaa lukijoille miellyttävää ja rauhallista joulua!

maanantai 19. joulukuuta 2016

Jouluisia mainoksia, 1936-1964

Hopeapeilin joulu -kirja on aiheuttanut paljon hyörinää vielä kansiin päästyään. Median huomio ei ole ollut täysi yllätys, koska toimittajatuttavia on paljon, mutta silti  - hämmästyttävän monta lehtijuttua on syntynyt, vaikka markkinointibudjetti on suurin piirtein nollassa. Blogissaan kirjasta on kirjoittanut Lady of the Messin lisäksi ainakin Tietyssä iässä -blogin Maija, joka myös rakensi hienon kuvan kirjan kannesta ja itse 70-luvulla askartelemistaan tinapaperijoulukoristeista. Mainiota!

Lehtijuttuja on ollut ainakin Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liitteessä, Turkulaisessa, Helsingin Uutisissa ja varmasti monessa muussakin kaupunkilehdessä, Turun Sanomissa ja Turun Tienoo -lehdessä; tulollaan ovat vielä ainakin Salon Seudun Sanomien sekä porilaisen Satakunnan Viikko -lehden jutut. Olisi kiva tietää, jos Hopeapeilin joulu on ollut esillä paikkakuntanne lehdessä, jota en tässä maininnut - en oikein pysty itse jäljittämään, missä kaikkialla kaupunkilehtien jutut julkaistaan.

Nyt on jouluviikon maanantai, lauantaina aaton juhlallisuudet ja välissä vielä monta asiaa, jotka haluan hoitaa. Korostan, että haluan: tylsimpään juhlatyöhön eli siivoukseen palkkasin ammattiapua, ja vaikeimman eli tulikuumien perunoiden kuorimisen imellettyä perunalaatikkoa varten lupasi mies hoitaa. Mukaviin hoidettaviin kuuluvat esimerkiksi ruokaostokset, viimeisten lahjojen hankkiminen, kun tietää suunnilleen mitä on hakemassa, ja tietysti kuusen osto ja koristelu.

Niitä odotellessa tässä jouluiloksenne kirjasta ylijäänyttä materiaalia. Jos tilaa olisi ollut käytössä rajattomasti, Hopeapeilin joulussa olisi ollut paljon enemmän vanhoja mainoksia kuin siinä nyt on. Onneksi on tämä vanha kunnon Hopeapeili, jossa voin niitä jakaa!

Joulutorttumainos on 1930-luvulta muistaakseni Eeva-lehdestä. Tuolloin lehdissä oli melko paljon ruokamainoksia; monilla kaupunkilaisilla suomalaisilla oli selvästi mahdollisuus hankkia valmiita ruokatuotteita juhlatöidensä helpottamiseksi.


Sota-aikaan tilanne oli taas ihan toinen, ja tortut ja pullat tehtiin korvikeaineksista, jos tehtiin lainkaan. Vaasan leipä mainosti Kotiliedessä kautta sotavuosien. Joulupöytään oli tarjolla ainakin näkkileipää, jollei muuta.


Lahjanantokulttuurista kertovat mainokset ovat Kotiliedestä vuosilta 1951 ja 1953. Jouluinen liimapaperinauha somisti yksinkertaisenkin joulupaketin, ja K-kauppa kannusti tekemään jouluostokset jo ajoissa. (Minulla muuten on joululaatikko, ihan tuossa työhuoneen lattialla. Ainakaan vielä lapset eivät ole sitä hoksanneet muiden sekalaisten pahvilaatikoiden keskeltä.)


Moni joulun perinneruoka on työläs, ja siksi on ymmärrettävää, että niitä on myyty eineksinä jo pitkään. Atria kehotti vuonna 1964 "joulustamaan" valmisruokia siirtämällä ne kauniisiin astioihin ja maustamalla voilla ja kermalla. Astioina mainoksessa on Ruska-sarjan ja Finelin kulhoja.


Hauskaa joulunalusviikkoa ja iloa joulupuuhiin!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Kuusenkoristeita korteissa

Meillä oli tänään joulukorttipäivä - niin kuin varmaan monella muullakin, kun huomenna on viimeinen edullisempi postituspäivä. Olen ottanut talteen vanhoja kortteja aina niitä nähdessäni, ja nytkin muutamalle sukulaiselle lähti Siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liiton (myöhemmän Invalidiliiton) hyväntekeväisyyskortti.

Näissä 1960-70-luvun luomuksissa on hyvin usein joulukoristeita erilaisissa asetelmissa, kuusessa tai ilman kuusta. Olenko väärässä, vai onko tämä joulukorttityyppi kadonnut täysin nykymarkkinoilta?




Kaksi ylintä asetelmakorttia lienevät 70-luvulta, alin mustavalkoinen vanhempi.