maanantai 30. huhtikuuta 2012

Sukkapaketteja ja sukkien käyttöohje



Siivosin sukkalaatikosta väärän kokoiset, rikkinäiset ja muut tarpeettomat pois, ja siinä sivussa ihailin taas vanhan ajan sukkakulttuurin tyyliä. Skannasin vapun ja alkaneen ohuiden sukkien kauden iloksi pari kaunista kantta ja ohjeita. Niin, sukat tosiaan tarvitsivat oman käyttöohjeensa!


Vision-sukkia on omassa kaapissani monet, mutta vasta nyt oivalsin, että kun on mahdollisuus - vintagekaupoissa yleensä on - ostaa monet täsmälleen samanväriset ja -malliset, se on varsin fiksua ottaen huomioon silmäpakojen yleisyyden. Niinpä sijoitin kolmeen pariin Vision Kismet -sukkia eurocolor-sävyssä Lido.

Vision-paketit näyttävät tältä, juhlasukissa punaisen värin tilalla on sininen.




Loppuun vielä Suuresta Sukkamainospostauksesta tuttu  lehtimainos. Hauskaa vappua kaikille!




sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Eila-mummun mekko

Tiedätte, kun sisustusjutuissa usein näkee mainittavan, että jokin ihana, tyylikäs asia on löydetty roskalavalta tai kesämökin ulkovarastosta ja pelastettu käyttöön. Tämä mekko on vähän samanlainen tapaus, enkä siis tietoisesti pyri herättämään kateutta, kun kerron, että tämä on mieheni mummun vanha puku.


Kuva ei ole kummoinen, oli jo kiire ystävän karonkkaan (jonka fiksu, monin tavoin lahjakas ja kaunis päähenkilö oli itse pukeutunut vielä sata kertaa tätä tyylikkäämpään vintageluomukseen!). Mutta kyseessä on taitavan ompelijan tekemä hennon vaaleanpunainen pitsipuku, jossa on hassuna yksityiskohtana taskut. Taskut olivat muodissa joskus 1950-luvun alussa-puolimaissa myös juhla-asuissa.

Kun yläosaa katsoo tarkemmin, näkee, että puku on pilkutettu pienillä helmillä ja jo hohdettaan menettäneillä strasseilla. (Jos muuten joku tietää kotikonstin strassien kiillottamiseksi: kerro ihmeessä!) Kaula-aukon vieressä on myös ruusukemainen yksityiskohta, jota ei kuvassa oikein erota.


Oli hyvin kiehtovaa löytää vaatimatonta, tavallista elämää eläneen työläisperheen kotirouvan jäämistöstä kaunis cocktail-puku, hyväkuntoinen ja vähän käytetty. Ehkä Eila-mummu oli säästänyt pukua aarteenaan jostain tietystä tilaisuudesta? Sitä ei valitettavasti enää kukaan ole kertomassa.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Vappumekon koeajo

Sain eilen kauan ja hartaasti sovitetun ja korjaillun vappumekkoni Evergreenin Sirpalta kotiin. Olen jo kauan ihaillut kapeita pukuja, joissa on somisteena nappilista, ja kun vihdoin sellaisen löysin, kannatti tehdä työtä sen saamiseksi kuntoon!

Kokeilin tulevaa vappubrunssia (vappumarssia, sanoi mies) varten kahta eri asusteväriä. Valkoinen on se todennäköisempi, mihin suomalainen nainen olisi päätynyt keväällä 1962. Vakava versio...


...ja vappuisempi.


puku Evergreen Garderobi
korvikset, kengät joku kirppis kauan sitten
pitsireunaiset käsineet Huuto.net
vaaleat kesäsukat VintagEija's (merkkiä Vision Kismet: 'hienot juhla- ja vierailusukat')

Sitten räväkämpi väri, korkeampi korko ja isommat korvikset. Ronettes-kampaus kuulemma, mutta minusta ihan tavallinen chignon, tai erikoinen siinä että asettui ensi yrittämällä paikoilleen.



Päätä näistä nyt sitten! Punaiset valkopilkulliset kengät olisivat mitä parhaat tähän asuun ja hetken ajan minulla olikin jo sellaiset - mutta palautin ne kauppaan, väärän kokoiset olivat... Muita asusteväri-ideoita?Sitruunankeltainen? Mustat pilkut valkoisella pohjalla?

Kivaa perjantaita kaikille!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

60-lukua ja pilkkuja jokirannassa

Voi että on lämmin! Parissa päivässä harppaus villakangastakista vajaahihaiseen jakkuun on suuri askel sekä ihmiselle että ihmiskunnalle.


Aurinko on ihana, mutta haastava. Enkä puhu ihon suojauksesta, vaan silmien auki pitämisestä. Melkein joka kuvassa on naama rutussa, kun häikäisee!


60-luvun crimplenejakku (osa jakkupukua) ja 60-luvun alun pilkkumekko (alkujaan äitiysmekko!) UFF
neonpinkit sukkahousut Wolford
korvikset, käsineet, kengät, vyö, huivi kirppislöytöjä



Vaikka lähdin etsimään leveää värikästä helmaa, päivän teemaksi tulikin vähän vahingossa 60-luku. Jakku on oikeasti suoran mallinen, minkä huomaa etenkin selkäpuolelta, ja siihen kuuluu polvipituinen suora hame. Kieputin pitkästä aikaa tukankin banaaninutturalle.



Vähän tuulen tuivertama lopputulos, mutta hyvä siihen nähden, että aikaa kampauksen tekoon meni kolmisen minuuttia.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Oranssin kevättakin päivä

Oli ihan hyvä päivä. Rohkenin pukeutua appelsiininväriseen kevättakkiini ensimmäistä kertaa tänä vuonna, näin kevään ensimmäiset voikukat, posti toi sekä tällaisen synttärilahjaksi teinitytärpuolelle että pikaselailulla kivaksi havaitun Wearable Vintage Fashion -kirjan. On vain niin paljon töitä, että tästä kaikesta myöhemmin lisää.

Kun kuvia ei ehdi ottaa, korvaukseksi huhtikuinen kansi. Se ei tosin ole oranssi, vaan vaaleanpunainen.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Sadepäivän ruusut ja kiitos 80-luvulle


Tätä ruusujen loistoa ei moni pääse näkemään - paitsi täällä - sillä säätila estää taas tehokkaasti keväisissä vaatteissa liikuskelua. Harmi, sillä tämä paita ansaitsisi ehdottomasti lisää näkyvyyttä! Löysin sen pari-kolme kesää sitten Porin Fiinitorilta (montako kertaa olen sanonut, että se on hyvä kirppis?), ja olen yhdistänyt sitä moniin eri hameisiin ja sortseihin.

Paita tuo mieleen myös aiheen, josta minun on pitänyt täällä puhua, nimittäin kertaustyylien hyödyntämisen. Paitani on nimittäin aitoa kasaria, ei suinkaan 50-luvulta, vaikka sekä muoto että kuosi sopivat 50-luvun kesätyyleihin.

Ostin vastikään lähikirppikseltä kasan Burda-lehtiä 1980-luvun lopulta. Osaa lehdistä muistin lainanneeni lukiolaisena Kemin kirjastoautosta ja ommelleeni niistä silloin toppeja ja mekkoja. Samat koot eivät enää täsmää, mutta samat tyylit näyttivät taas niin raikkailta!

Erityisen onnistunut on vuosikerta 1988 jopa juttujen otsikoissa ilmenevine 50-lukuvaikutteineen - kunhan skippaa ne kamalat urheilutyyliset vapaa-ajan vaatteet ja pötkömuotoon perustuvat rouvamallistot. 1980-luvun ompelulehtiä on paljon todennäköisempää löytää kuin aitoja 1950-luvun kaavoja, joten kotiompelijana ilahduin näistä kovasti.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Vappu 1930-luvun Helsingissä


Tässä ollaan Helsingin Kauppatorilla. Kuvassa ei mainita päivämäärää, mutta jäätelökoju ja ilmapallokimppu viittaavat vahvasti vappuun. Päällystakit päällä - osasi se kevät ennenkin oikutella. 1930-luvulla ollaan, sen todistaa paitsi kuvan henkilöiden tyyli, myös kuvan lähde:


Kirjailija Juhani Ahon pojat Heikki Aho ja Björn Soldan pitivät Helsingissä valokuvausliikettä 1920-1940-luvuilla. WSOY julkaisi viime vuonna kaksikon Helsinkiä dokumentoivista kuvista kirjan Kaupunkilaiselämää: näkymiä 1930-luvun Helsinkiin. Omat valokuvani kirjan kuvista eivät ole järin hyviä, mutta tässä pari maistiaista huomattavan nykyaikaisesta linja-autoasemasta sekä rantaelämästä, ehkä Suomenlinnassa.



Kaupunkilaiselämää on ennen kaikkea katselukirja, ja koska lyhyehköt tekstiosuudet ovat suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi, tätä voi suositella vaikka lahjaksi ulkomaiselle vintageharrastajakaverille.

Niille, joita 1930-luku kiehtoo ihan erityisesti, voi suositella luettavaksi myös opiskelukaverini Päivin blogia, jossa hän käsittelee 1930-lukuun liittyviä aiheita parhaillaan kirjoittamansa, samaa teemaa käsittelevän tietokirjan sivutuotteena.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Muutama pro-vinkki korkeiden korkojen käyttöön

Olen tilapäisesti huonon tietokoneen äärellä, joten viikonlopun viisaudet syntyvät nyt siteeraamalla ystävääni Siljaa. Silja on upea nainen ja korkkarienkäytön sankari, jonka vakituinen koronkorkeus on 12 senttiä. Koska moni kyselee minultakin, miten pystyn käyttämään omia, yleensä paljon matalampia korkojani, luvan kanssa lainaan täällä Siljan vinkkejä korkojen kanssa toimeen tulemiseen.

"Korkokengät eivät ole epämukavat, jos ne ovat oikean malliset. Oikeanmallinen kenkä istuu hyvin jalassa, mutta oleellisin asia on tässä: koron paikka.

Jos kengissä on korkoa 12 senttiä, koron on oltava sellaisessa kohdassa, että paino jakautuu sille kannassa tasaisesti. Oikean kohdan löytää helpolla testillä: laita kengät jalkaan ja lähde kallistamaan ylävartaloa taaksepäin. Mikäli menetät tasapainosi heti, unohda kengät arkikäytössä ja etsi sellaiset, joilla on tasapainoista seistä.

Toinen tärkeä kohta on päkiä. Jos kengissä seisoo käytännössä varpaisillaan, taatusti sattuu illalla jalkoihin. Jos taas paino jakautuu tasaisesti päkiöille, kengillä kävelee tarvittaessa vaikka kahdeksan tuntia ja jää silti henkiin.


Kolmas juttu on koko: varpaat eivät saa valua kenkien kärkeen eli korkkareissa ei saa olla kasvunvaraa. Jos jalka luistaa, hanki esimerkiksi kantapääpohjallinen tai korkkarisukat eli sukat, joissa on ihan kuin pikkumuksujen sukissa liukuesteet."

Tässäpä viisautta kaikille, jotka haikailevat korkeita korkoja, mutta eivät vielä ole uskaltaneet niitä kokeilla!

torstai 19. huhtikuuta 2012

Kolme mekkoa etsii kotia




Nämä 60-lukuhenkiset kesäkadun kaunistukset ja yksi tummempi illan ilo etsivät uutta kotia täällä.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Värien voimaa

Kävin aamulla töiden takia vanhainkodissa kuulemassa, miten taide ja rauhalliset, mutta aktivoivat värit vaikuttavat vaikeasti dementoituneidenkin potilaiden mieleen suotuisasti. Paluumatkalla junassa nuori nainen tuli juttusille, koska minulla oli hänen mukaansa ylläni niin kauniit värit. (Niin oli hänellä itselläänkin, fuksianpunainen kynähame, ehdin huomata.)

toppi itse ommeltu kirpputorikankaasta
kengät VintagEija's
sukkahousut Wolford
hame, vyö kirpputorilta

Lisätään siis väriä elämään - siitä saa monella tavalla hyvän mielen!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kymmenet ulos, yhdet sisään

Poistin kenkävarastostani kymmenet kengät, ja nyt ne ovat Huuto.netissä. Jos koet tarvitsevasi vaikkapa 1930-luvun satiinisia hääkenkiä, vaaleanpunaisia 50-luvun sandaaleja tai mustia perus-vintagekävelykenkiä, kannattaa kurkata!

Mainitsin suuressa kenkätunnustuksessani, että keltaiset kengät puuttuvat. No, krhm, ei puutu enää, koska satuimme poikkeamaan lapsen kanssa lähikirpparilla iltapäiväkerhosta palatessa.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Maanantain kolme valintaa: mätsäystä viimeisen päälle

Kenkiäni katsellessani mietin, että nykyisin voisi hyvin selvitäkin muutamilla peruskengillä. Kaiken ei ole pakko mätsätä, pikemminkin asuun kuin asuun haetaan säröä ja ristiriitaa. Toisin oli 50-luvulla. Asusteiden nyt vain piti mätsätä toisiinsa ja asuun, korujen, laukun, kenkien, hansikkaiden, hatun, huivin...

Mätsäyksen huippu ovat yhtenäiset kenkien, laukun, hansikkaiden, huivin ja niiden erilaisten yhdistelmien muodostamat setit; niitä myytiin jopa lahjapakkausmaisesti valmiiksi paritettuina. Muutama esimerkki hauskasta yhdistelmästä nyt kiireisen maanantain keskellä. Vihreä kolmiosainen (tosin hansikkaat ovat vähän eri sävyä - olisivatko myöhemmin lisätyt?) setti on ollut jollakulla häävieraalla 1960-luvulla:


Pucci-kuosien ystävä tykkää varmasti näistä.


Mutta tässä on jotain todella tyylikkäälle ladylle. Huikean hienot!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Tunnustus


Minulla on aika paljon kenkiä. Tässä perhekuva avokkaista, sandaaleista ja ballerinoista. Niitä on 90 paria. Luvusta ovat poissa lenkkarit, saappaat ja nilkkurit, eli kokonaiskenkämäärä nousee yli sadan.

Auttaako ollenkaan, että laskelmani mukaan näistä 90:stä 80 paria on ostettu käytettynä?

Keräilijän on viisasta välillä tehdä tällainen kokoontumisajo. Meillä ei ole vaatehuonetta, joten kenkiä on siellä täällä: laatikoissa, vaatekaapeissa, hyllyillä, vanhassa matkalaukussa. Kaikki eivät ole helposti saatavilla, joten en suoraan sanottuna muista kaikkea, mitä omistan. Parit selvät tuplakappaleet huomasin heti. Toisaalta huomaan myös puutteita. Vaikka minulla on krooninen punaisten kenkien kaipuu, niitä on tosiasiassa aika monet - keltaisia taas ei yksiäkään.

Huuto.nettiin on lähipäivinä lähdössä muutamat hienotkin kengät, hieman liian isoja ja pieniä. Joukossa parit, joiden vääränkokoisuus tosissaan harmittaa, kuten eräätkin vaaleanpunaiset 50-luvun sandaletit, mutta eivät ne kaapissa kokoaan muuta. Pois vain.



Mekko seinällä

Harrastin mielipuuhaani, sesonkivaatteiden kaivamista laatikoista ja edellisen sesongin siirtämistä vintille. Kesämekkojen seasta tuli vastaan Metsovaara-kankainen mekko 60-luvulta, jollen väärin muista niin äitini vanha. Äiti on minua pienempi ja oli nuorena hyvin hoikka, joten en mahdu metsovaaraan vaikka miten haluaisin. Kuitenkaan kangas on ihana eikä muistovaatetta ei halua hävittääkään, joten - nostin sen seinälle.


Mekko pääsi seinälle, jolta muutama viikko sitten putosi kenkähylly alas. Siksi senkin päällä on valikoima kenkiä; noita vaaleita kun ei halua survoa siihen matkalaukkuun, joka muuten palvelee ei-sesonkikenkien säilytyksessä. Lähempää asetelma näyttää tältä.


Pikkukuvan tyttö päivänvarjoineen ei ole kukaan tuttu tai sukulainen, vaan kuva on kirppislöytö.


Myönnän, että vaatetanko on liian täynnä!


Mutta oi noita kesämekkojen värejä...

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Hyvä Sylvi!

Seuraa lukuvinkki viikonlopuksi. Joku teistä on sosiaalisen median kautta ehkä huomannutkin alkuviikolla lanseeratun nettimedia Sylvin. Olen mukana laajassa, ehtiväisessä ja monialaisessa tekijäkaartissa. Jutut puhuvat itse puolestaan - hopeapeililäiset voivat aloittaa vaikka tänään ilmestyneestä essujutusta, mutta kannustan ehdottomasti tutustumaan myös ystäväni sivupersoonan Urpon kokemuksiin ruoanlaiton maailmassa!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Nopea päivän asu - ja muovipussi


Käykö kaikille joskus näin?  Otetaan nopea arkiasukuva ennen tapaamiseen lähtöä, luullaan ympäristöä kohtuusiistiksi ja vasta aivan liian myöhään havaitaan taustalla näkyvät muovipussi, pyykistä tullut lakana, paperikassi täynnä kirjoja, Vesan unohtama musta kassi ja kirjapinot. Sori.

Ensin meinasin hienostella ja esittää asian näin.



Mutta ei sentään, olette te kaikki ennenkin muovipussin nähneet.

Kävin tänään Evergreen Garderobissa sovittamassa paria kesän leninkiä. Saan jotain merihenkistä ja jotain kevyttä ja eteeristä. Tuskin maltan odottaa!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Keväthattuja, 1958

Tässä Hopeapeilin muotikatsauksessa huhtikuun numerossa 1958 pääsee esiin suomalainen hattumuoti. Tekijöitä ovat Anri (ilmeisesti Anni Rinne, koska sellainenkin ihminen mainitaan yhden hatun tekijänä), Enni Toivo ja Le Chapeau -niminen ateljee.

Vahvasti merihenkinen on kevät ollut silloinkin: laivastonsinistä, valkoista ja kirkkaanpunaista.



Ihana pilkullinen turbaani, vai mitä?

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Miten kävi ekopaaston?

Otetaanpa sivuaskel tyylistä muuhun elämään. Vaahtosin taannoin Ekopaasto-kampanjasta. Helmikuussa alkanut kampanja päättyi pääsiäiseen, mutta miten kävi henkilökohtaisen kilvoitteluni, lihansyönnin lopettamisen? Onnistuinko vai en?

Lopputuloksen tulkinta riippuu tulkinnan tiukkuudesta. Ei, en lopettanut lihansyöntiä kokonaan. Vähensin sitä paljon. Ekopaastooni kuului paljon kokonaan lihattomia päiviä, varsin säännöllistä kikherneiden keittelyä, mutta myös pari kiinalaisessa ravintolassa nautittua härkää ja nuudeleita -annosta ja paljon kalaruokia - mielestäni kala ei ole kasvis, vaikka kalansyönti usein mielletään kiinnostavasti osaksi kasvissyöntiä.

Päätin myös olla kertomatta anopille etukäteen, että minä en sitten syö lihaa, koska tiedän, että hänelle on muutenkin stressiä siitä, että laumamme pyrähtää kyläilemään. Söin muutaman kerran lihaa muun perheen mukana, koska se oli kätevää tai ruokaa olisi muuten jäänyt yli pilaantumaan. Haastetta kaikkiaan hankaloitti se, että iho-ongelmien vuoksi ruokavaliostani ovat poissa monet siihen tavallisesti kuuluneet kasvikset kuten tomaatti, paprika ja munakoiso.

Mutta vaikka laskisi nämä poikkeukset ja poikkeuksenpoikkeukset, söin todennäköisesti alle puolet siitä lihamäärästä, jonka olisin normaalioloissa syönyt. Pois jäivät monet automaattivalinnalla nautitut jauheliha- tai kanasuikaleateriat. Totta puhuen voisin vaikka luvata etten ikinä enää syö rasiakanasuikaleita. Ne ovat pahoja, toisin kuin esimerkiksi kikherneet.

Tällaiselle ravitsemusvalinnalle on kuulemma nimikin: fleksitarismi.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Maanantain kolme valintaa: pyöräilemään!

Kävin tänään lenkillä uudella-vanhalla vihreällä pyörälläni. Matkan päämäärä oli kirpputori vain puolentoista kilsan päässä, mutta pyöräilystä ehti silti tulla ihana reipas keväinen olo.

Minun pitää tosin vielä kehittää pyörääni. Siitä puuttuu kori ja soittokello; tarvitsen molempia. Piti sitten tietysti heti selata, mitä vintagemarkkinoilla olisi tarjolla. Tällaisen korin huolisin, varsinkin vihreä-valkoisena:


Soittokelloissakin on eroja: tämä viktoriaaninen on vähän liian vanha omaan pyörääni, mutta jollekulle vielä vanhempaan tyylikauteen mieltyneelle upea koristus.


Tarvitsen myös valon, mutta ihan mieluista en löytänyt. Haluan dynamon; lapsuudesta muistan riittävän hyvin, millaista vauhtia paristoja kuluu. (Minulla oli sellainen pyörään kiinnitettävä taskulamppu, johon sai myös vihreän tai punaisen valon.)

Dynamoa etsiskellessä pyörää voi koristella täysin esteettisistäkin syistä. Vanhat, suomenkieliset merkit ovat hauskoja ja kyllä, niissä on valinnanvaraa, kuten esimerkiksi tässä:


Iloisia pyörälenkkejä!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Nuorta lempeä


Tämä vanha kortti on viimeinen tämän vuoden pääsiäispostaus. Mutta vielä on yksi pääsiäisaiheinen vapaapäivä tulossa, se on mainio asia!

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pitkäperjantain ajanviete: savunsininen mekko

Pitäisikö tällaisista käyttää jotain muuta sanaa kuin mekko? Leninki, puku? Tämä olkoon mekko, koska sen oli tarkoituskin olla astetta rennompi kuin edellisen, sen pilkullisen matkapukumaisen.


Tämän syntyyn on vaikuttanut pari asiaa. Ensinnäkin se, että kangasta ei lopulta ollutkaan tarpeeksi: kun olin leikannut helmaosat, yläosan kappaleisiin ei mitenkään riittänytkään kangasta. Ja miten sitten toimitaan?



Tähän tapaan. Käytin pula-ajan tekniikkaa ja jatkoin kangasta tilkuilla. Tätä näkee silloin tällöin aidoissakin vintage-vaatteissa, joten voi oikeastaan sanoa, että se on ajanmukaista tyyliä.

Toinen vaikuttava tekijä oli päivän mittaan kuuntelemani vanha soul. Se sai ajattelemaan kesäiltaa, kun ikkuna on auki ja keittiössä kokataan viinilasi kädessä jotain hyväntuoksuista - ja tämän ajatuksen voimalla tekemään kaula-aukosta suuremman kuin olin alun perin aikonut. Tein leveän venepääntien, joka melkein valuu alas olkapäältä; niskaan tuli v:n muotoinen leikkaus.


Kangas on Salon Fidalta, maksoi muistaakseni 2,50 euroa plus vuorikangas ja vetoketju Eurokankaasta. Kaava on itse kehitelty soveltaen olemassaolevia kaavoja ja lempimekon mallia. Halusin helman, jossa olisi helppo olla - siis arkimekon - ja simppelin yläosan, johon voisi yhdistellä asusteita. Musta vyö tuli ensimmäisenä mieleen. "Laita hanskat", sanoi kuvaaja.


Haluan nyt perjantai-illan kunniaksi tartuttaa täälläkin kaikille oman sinnikkään korvamatoni. I'll make you happy baby, just wait and see!