keskiviikko 8. elokuuta 2012

Korujen kodit


Koska vanhat pukukorut ovat kauniita katsella, niitä pitää mielellään osana sisustusta. Korvakorulautaseni on kuin hedelmäasetelma! Tosin, kun keräilyinto säilyy vuosien ajan, säilytysratkaisuja on kehiteltävä useita.

Korusäilytyksen keskusyksikkönä minulla toimii kampauspöytä. Koska koruja on paljon enkä useimmiten jaksa heti siivota piiloon käyttämiäni koruja, se ei ole yleensä kovin siisti.


Oikealla on maitolasinen malja, jossa on strassikoruja ja hattuneuloja, jälkimmäiset pujotettuina reunapitsin rei'istä läpi. Malja on saamassa pari kaveria, kunhan ne ehtivät vanhempieni luota meille. Levällään olevat helmet ovat kesäisiä arkipukukoruja, varsinkin valkoista puista kaulakoru-rannekorusettiä olen käyttänyt paljon - jopa uimassa käydessäni. Nämä korut siivotaan syksyn tullen pöytälaatikkoon, jossa ovat kaudesta poikkeavat korut ja muita vähemmän käytettyjä.


Kangaskukat ovat vähän turhan lysyssä, mutta toistaiseksi ne ovat vielä pöyhimällä oienneet silloin harvoin kun niitä käytän. Rannerenkaita haluaisin käyttää enemmän, mutta en oikein osaa, ne tuntuvat aina olevan tiellä ja juuttuvan takin hihaan. Onko muuta keinoa kuin vain opetella?

Hiuspannat riippuvat kampauspöydän peilin reunalla.


Kampauspöydällä on myös vaihtuva lajitelma erilaisia Ihania Rasioita, joissa pidän esimerkiksi isokokoisia korviksia.



Juhlavat helminauhat olen ripustanut seinälle Indiskasta ostettuun pikkunaulakkoon.


Korut riippuvat pienessä kulmauksessa, jonka ohi ei kuljeta, joten ne ovat turvassa kolhuilta ja kiskomiselta.

Lisäksi esimerkiksi suurimmat hatukkeet, miehen kalvosinnapit ja jotain muuta sekalaista on talletettuna kotilaatikkoon vaatekaapin hyllylle. Matkalle korut lähtevät tällaisissa pikkupussukoissa.


Korusäilytys saattaa olla kokemassa mullistuksen, sillä viisitoista vuotta ja kolme asuntoa sitten hankkimani kampauspöytä ei ole löytänyt hyvää paikkaa nykyisestä kodistamme, se on hankalasti ikkunan edessä ja pimentää huonetta. Voi olla, että liiat korutkin saavat pöydän mukana lähtöpassit, ties vaikka blogikirpputorin kautta... Mutta siitä mahdollisesti myöhemmin.

2 kommenttia:

  1. Voi ihanuus! Ostin hieman saman näköisen kampauspöydän meidän tytön huoneeseen:).

    VastaaPoista
  2. Olet kiva äiti! Vähänkö olisin rakastanut tällaista kampauspöytää (myös) pikkutyttönä!

    VastaaPoista