perjantai 30. elokuuta 2013

Huomenna: Siivouspäivän kirppis

Huomenna on elokuun viimeinen, kesän viimeinen kuten kalenterista voisi päätellä. Syksyn tulossa lohduttaa ehkä vähän, että on taas Siivouspäivä. Tervetuloa taas Turun Asemanpuistoon, jossa Kioski on avoinna viimeistä päivää ja tarjoaa myös pientä purtavaa kirppisväelle. Myyjiä on tulossa kaikesta päätellen ihan kivasti; minulla on myynnissä esimerkiksi tällaisia syysjuttuja:


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Helppo puku, 1951


Kotilieden syyskuun numerossa 1951 esiteltiin superhelppo asu, jonka valmistamiseen ei lehden mukaan tarvita kuvia kummempia ohjeita. Kappaleiden leikkaaminen, päärmääminen, muotolaskostaminen ja niin edelleen ovat olleet tietysti kotiompelijoiden perustaitoja. Materiaalina on käytetty pikkuruutuista, ilmeisesti melko ohutta villakangasta. Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi ja yksityiskohdat esiin.

Hameen idea on minulle ennestään tuttu ns. one yard skirt -kaavoista, joissa hamekangasta ei vyötärönauhaa lukuunottamatta leikata lainkaan, vaan muoto tehdään muotolaskoksilla. Itse tulkitsen niin, että tämä hame on napeilla kiinnitettävä kietaisumalli, eli edes sitä sivusaumaa ei ommella kiinni. Liivin olkapäät käännetään, sivut menevät toistensa päälle vyötäröllä ja vaate kiinnitetään joko vyöllä tai pukemalla sen hameen vyötärön alle. Kätevää! Pitäisikö kokeilla?

tiistai 27. elokuuta 2013

Yhdeksän vuotta sitten


tapahtui jotain hyvin yleistä, mutta henkilökohtaisella tasolla mullistavaa. Syntyi poikamme, joka kuvassa on kaksi päivää vanha ja vielä hieman ruttuinen. Tänään hän siis on jo yhdeksänvuotias, komea kesäblondi, joka mielellään osallistuu äidin blogiharrastukseen sekä kirpputoriseurana että valokuvaajana. Ihana kaveri!

maanantai 26. elokuuta 2013

Lilith


Hänen Kissuutensa sai nimekseen Lilith Serafina Silmarillion Hiisku. Sukunimi on peritty kulttuurineideiltä, jotka asuivat nykyisessä kodissamme kauan ennen meitä. Silmarillion on pojan nimiehdotus kissalle ja Serafina peritty miehen mummulta - kai kissallekin voi antaa suvussa esiintyneen etunimen. Lilith on kabbalististen perinteen mukaan naisdemoni, joka oli Aatamin tottelemattomaksi kuvattu ensimmäinen puoliso. Lilithin hahmosta on myös feministinen tulkinta, joka korostaa naishahmon itsenäisyyttä ja vahvuutta.

Tämä kissa ei kuitenkaan ole kovin demoninen persoona, joten arkikäytössä kaverin kutsumanimi on Lilli.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kissannimiäisasu


Jos on kissan nimiäiset, pitää olla kissateemainen asu. Leopardikuosinen polyesterimekko on 70-lukulainen diskovaate, mutta kelpasi kissannimiäis/rapujuhliinkin. Päässä on vanha pahvihattu, jollaisia meillä on kassillinen juhlintatarkoituksiin.

Kun vuorokauden sisällä on kolme juhlaa järjestettävänä, ei energiaa ole pitkään bloggaamiseen, mutta lisätään vielä pitkästä aikaa kunnon vastavalokuva.


lauantai 24. elokuuta 2013

Kissamainen asuste


Saimme kutsun juhliin naapuriin muutama kerros ylöspäin, mikä on oiva tilaisuus käyttää vaikeasti käveltäviä kenkiä. Cocktailpuku on vanha, uffilöytö muutaman vuoden takaa samoin kuin kengätkin, mutta turkisasuste on aivan uusi. Nappasin sen kainaloon, kun se yritti livahtaa rappukäytävään.


Kissan kuvaaminen on vaikeaa. Paitsi että se on vilkas ja kiemurtelevainen, siinä myös on vahvat kontrastivärit. Olisi ehkä pitänyt valita harmaaraidallinen kissa, mutta onneksi tämä on kaikin muin tavoin ihana!

perjantai 23. elokuuta 2013

Juhlatunnelmia

Tänä viikonloppuna on monella juhlia: mökkikauden tai muuten vain kesän päättäjäisiä, rapujuhlia tai kuten meillä, kissan nimiäiset ja lapsen synttärit - yhteensä kolme settiä vieraita. On mukavaa järjestää juhlia matalallakin kynnyksellä, vaikka ehkä onkin tyylitöntä ajatella, että tarjoiluksi riittää skumppa ja joku ruokaisa salaatti sekä vieraiden mahdollisesti tuomat sipsipussit. Juhlimisesta ja vieraiden kutsumisesta ei missään nimessä kannata luopua, vaikka ei jaksaisikaan tehdä kaikkea viimeisen päälle.

Mutta myönnän, että on upeaa, kun joku joskus panostaa juhlien visuaaliseen puoleen kunnolla! Sain jokin aika sitten käsiini hurmaavimman kirjan aikoihin, ruotsalaisen (tietysti) juhlakirjan Vintageparty (Norstedts 2013). (Valitan, etteivät kuvaajanlahjani riitä näiden kauniiden pastellisävyjen kunnolliseen toistamiseen.)


Kirjan tarkoitus on toimia ideoiden lähteenä erilaisiin menneitä vuosikymmeniä henkiviin juhliin. Teemana ei ole vain tietty vuosikymmen, vaan siihen on kytketty esimerkiksi vuodenkierto: 1920-luvun henkinen loistelias sisätilojen talvijuhla, 1960-luvun kesäbileet kansanpuistossa tai 1930-luvun sadonkorjuujuhla.


Ohessa tekijät antavat vinkkejä kullekin vuosikymmenelle tyypillisistä tyylipiirteistä kevyellä kädellä; kirja on suunnattu suurelle yleisölle, ei vain meille, jotka jo tunnemme vintagetyylit. Kirjassa on myös pienten herkkujen reseptejä ja ohjeita koristelujen tekemiseen, mutta itse koen Vintagepartyn tärkeimmäksi anniksi kauniit, hyvin stailatut mutta kuitenkin riittävän lähestyttävät kuvat, jotka todella inspiroivat ja luovat tunnelmaa. Joskus vielä minäkin rakennan samppanjatornin.



Donitsithan voi periaatteessa hakea vaikka Arnoldsilta, mutta tarjoiluastiasta ei pidä tinkiä!


Kirjan teemoja ei selkeästi rajata synttäreiksi, häiksi tai miksikään muuksi, vaan samoja ideoita voi käyttää juhlassa kuin juhlassa. Mukavaa ja helposti sovellettavaa. Mitähän kissan nimiäisiin keksitäänkään? (Oikeastaan ne ovat myös rapujuhlat, mutta etenkin nuorempia perheenjäseniä kiinnostaa enemmän kissan juhlistaminen kuin ravut.)

torstai 22. elokuuta 2013

Vepsässä II

Tämä muuten aika tavallinen kesäasu on siitä jännä, että se on niin 50-luvun näköinen, mutta oikeasti kokonaan 80-lukua. Kierrätystyyliä siis jo alun perin.

kellohame 80-luvun Seppälää, itse lyhennetty, Eurajoen työttömien kirppis
trikootoppi, käyttämättömänä Huuto.netistä monta vuotta sitten
mintunvihreät kiilakorkosandaalit kirppis Aseman Tori, Kemi
aurinkolasit, korvikset kirppislöytöjä jostain

Hameessa on nappilista edessä ja isot taskut - kätevää arkivaatteessa. Kuviot ovat ihmishahmoja asuissa, jotka vaikuttavat nyt paljon 80-lukuisemmilta kuin hame itse!


Taustalla pääkuvassa näkyy Vepsän kahvila-ravintola. Nyt lomakauden jälkeen saarella on hyvin rauhallista, vesibussi kuitenkin kulkee vielä elokuun loppuun. Pelasimme ratagolfia, grillasimme, kiipesimme näköalakalliolle ja kaksi rohkeinta ui jo aika viileässä meressä. Tyhjässä uimarannassa on haikea fiilis - tässäkö oli viimeinen kesäpäivä? Rantalukemisena oli jo työkirjallisuutta.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Työasu


Käytännön syyt painavat usein työasun valinnassa, kuten viime viikolla: mehiläistarhalle ei vain mennä ilman tällaista varustusta! Onhan tässäkin toki hattu ja hansikkaat hienojen naisten tapaan. Kuvasta kiitos Pasille.

tiistai 20. elokuuta 2013

Neuleita syksyyn

Omistan vain vähän vintageneuleita. Niitä löytää harvoin, ja kun löytää, kunto on vähän mitä sattuu. Materiaalitkin tuottavat pulmia: vanhat tekokuidut ja villat lähes aina kutittavat. Mutta kukapa ei joskus haaveilisi kunnon sweater girl -lookista, tiukasta pikkuneuleesta hameen parina? Tötteröliiveillä tai ilman.

Tällaiset villapuserovanhukset pelastin alkukesällä Emmauksen kirppikseltä. Taas kerran kiitos tälle kirpputorille siitä, ettei huonokuntoisia vaatteita heitetä suoraan roskiin, vaan jätetään ilmaiskoriin tai pienellä hinnalla myyntiin käsityöharrastajien iloksi.



Paidat ovat todennäköisesti samalta käyttäjältä, sillä ne ovat aika saman kokoiset ja samalta aikakaudelta. Ylempi on kotitekoinen, ja olen jo leikannut siitä pois tuskallisen ahtaan vetoketjulla suljettavan pääntien, tarkoituksena muotoilla sitä avarammaksi ja kääntää reuna nätisti nurjalle vinokaitaleen avulla. Alempi on tehdasvalmisteinen Atlas-merkkinen, ja valitettavasti jo käyttökelvottomaksi kulunut.

Atlas-paita on tehty kahdesta lepakkohihaisesta kappaleesta ja resoreista. Malli on kivan näköinen, ja ostinkin sen oikeastaan kaavoiksi. Näyttäisi aika yksinkertaiselta piirtää tästä kaavat, mutta onkohan jotain, mitä pitää ottaa huomioon tällaisessa projektissa? Neulekankaistakaan minulla ei ole kokemusta. Voisinko periaatteessa hyödyntää vanhaa neulepuseroa uudelleen, jos siksakkaan kappaleiden reunat? On nimittäin vielä pitkä matka siihen, että ottaisin puikot kätösiini ja alkaisin toteuttaa kokoelmani Virkkaus- ja neuletyöt -lehtien ohjeita...

lauantai 17. elokuuta 2013

Sunnuntaina Ruusukirppari

Olen viettänyt monessa mielessä kaikkien aikojen kirppiskesää - myös siinä, miten usein olen käynyt myymässä. Huomenna sunnuntaina on vuorossa Ruusukirppari Sirkkalankadulla. Ruusukirppis on söpöinen musiikkiesityksillä ja kahvilalla - huomennahan on Ravintolapäivä - puutalopihatapahtuma, joka pyörii jo viidettä vuotta. Aiemmin olen ollut vain asiakkaana, toivottavasti myyntikin sujuu yhtä miellyttävästi. Nähdään Ruusukirpparilla!

perjantai 16. elokuuta 2013

Kuosien sekoittelua ja kesäiltainen Teatterisilta


Viimeisistä kesäilloista kannatta ottaa ilo irti ja pukeutua vielä kesäisesti. Katarina-laivalla istuessa oli vielä aurinkoinen fiilis, mitä toki hieman auttoivat lämpölamput, huovat ja lämmin musiikki. Kokeilin asussa kerrankin kuosien miksaamista, mikä kuulemma on hienostuneen tyylitaidon merkki. Yhteisenä juonena on, että hameen kukkasista löytyy samaa oliivinvihreää kuin yläosan taustaväri.

Hame ja pusero ovat samasta lähteestä, hämmästyttävän vintagepitoiselta myyntipöydältä Kirppis ja Huonekalutori Hassiselta Nummenpakalta. Hame oli alun perin mekko käsittämättömän pientä kokoa (kenen vyötärö on 57-senttinen, kysyn vaan), joten päätin poistaa muutenkin vähän krouvisti ommellun yläosan ja muuntaa hameosan omaan kokooni. Minulla onkin ollut ihan liian vähän border print -hameita.


torstai 15. elokuuta 2013

Pilkullinen pikkuharmaa

Ostin Tampereen Yesterdaystä toisenkin puvun. Tämäkin on kapea ja pilkullinen, mutta sentään eri värinen kuin se toinen. 


Kangas on samalla kuosiin kudottua koukerokoristeista ja pilkkukuviolla painettua puuvillaa. Pidän kovasti tämän tyyppisistä kankaista: ne taipuvat sekä arkeen että juhlaan ja ovat kiinnostavia ja levollisia samaan aikaan.


Vaalea harmaa on kaunis väri, joka kuitenkin tuntui kaipaavan muutakin kontrastia kuin ruskettuneen ihon ja huulipunan. Ensimmäinen käteen osunut sopiva vyö oli sinapinkeltainen.


Kengiksi pääsivät aivokengät (ks.). Ne ovat paitsi kauniit, myös juuri sopivan kokoiset ja hyvälestiset. Joskus onnistaa. Laukkua näihin vielä etsiskelen, ja kuulen mielelläni, jos jossain on myynnissä!

 

Minulla olisi myös asuun sopiva vaaleanharmaa hattu, mutta se on uudelleenhöyrytyksessä modistilla. Vinkiksi muille kuhmuisia huopahattuja bongaaville - niitä voi oikeasti jossain määrin kunnostaa ja puhdistaa!

Pitäisi joskus omaksi ja teidän iloksenne laskea pilkulliset vaatteeni. Vain tänä kesänäkin olen ommellut itselleni yhden pallokuosisen ja ostanut yhden pilkullisen ja yhden pallollisen puvun. Toisaalta, rakkaus pilkkukuosiin on vanhaa perua: muistan pitäneeni pilkullisista jutuista jo siinä vaiheessa alakoulussa, kun kerättiin ja vaihdeltiin kirjepapereita. Jos tässä vaiheessa saa arvata, toivon vielä arkkuni sisävuoraukseen pilkullista kangasta.

tiistai 13. elokuuta 2013

Hyvää pullaa, 1959


Anoppi tietää, miten miehen sydän viedään: pullalla. Kulta-Kruunu -vehnäjauhojen mainos on Kotiliedestä elokuulta 1959.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Purkkeja pihamarkkinoilta


Portsan pihamarkkinat on mainio tapahtuma. Kiersimme pojan kanssa tänään kolme tuntia puutalopihoilla etsien sadoilta kirppispöydiltä meitä kiinnostavaa ostettavaa. Itse tein lähes kaikki ostokseni ensimmäisten kymmenen minuutin aikana: kuvan peltipurkkien lisäksi ostin vain yhden Kotilieden joululehden, vuodelta 1951. Joko muutkin vintageharrastajat olivat ajoissa liikkeellä, tai sitten nyt ei vain sattunut olemaan kenelläkään vanhoja vaatteita tai asusteita myynnissä.

Pitsikuvioinen purkki on englantilaisen Baret Waren valmistama, mutta oranssi-kuviollisissa ikkunapurkeissa ei ole mitään tietoja. Myyjä muisti vain, että vanhat ovat. Tunnistaako joku, ovatko nämä esimerkiksi Iran tuotantoa tai muuten tunnistettavaa merkkiä?

lauantai 10. elokuuta 2013

Aloha

Saronki valmistui pitkien ja tuskallisten käänteiden jälkeen! Elokuussa voi jo feikata kuumanpimeitä etelän öitä.


Ei saronki täydellinen ole - yläosan istuvuudessa on toivomisen varaa, mutta en ole koskaan ennen tehnyt läheskään tällä tavalla muotoiltua vaatetta. Saronkihan, 50-luvun suosikkihellemekko á la Alfred Shaheen, on oikeastaan kietaisumekko, eikä siis kovin monimutkainen vaate. Vaikeaksi tämän tekevät avolaskokset, jotka pitäisi saada oikeaan mittaan ja suuntaan. Se ei ole ihan helppoa ennen kuin vaatteen saa pysymään päällään - olkaimettoman yläosan sovittaminen on minusta todella hankalaa. Sovitusnukesta olisi apua, mutten omista sellaista.

Oikaisinkin parissa paikassa. En vuorittanut yläosaa enkä kiinnittänyt siihen tukiluita, vaikka ohjeessa niin neuvottiin. Tämä oli oikeastaan hyvä asia, koska muokkaaminen jälkikäteen on helpompaa... Kaava oli nimittäin minulle pieni, enkä tiennyt, miten tällaisia poimuisia kappaleita pitäisi suurentaa. Lisäsin yläosaan liikaa pituutta, ja kuvastakin näkyy, että etukappale roikkuu. Onneksi kangas ei ole mikään arvokas vintage-silkki, vaan Pelastusarmeijalta kahdella eurolla poimittu kesäviskoosi, jota voi leikellä ja liimailla tarpeen mukaan. Seuraava saronki on varmasti jo parempi!

ps. ei ollut kuvaaminenkaan helppoa näissä valo-olosuhteissa!

perjantai 9. elokuuta 2013

Kapean helman paluu

Olen huomannut, että kapeat kesähameet jäävät vähälle käytölle. Sydänkesään kuuluvat hulmuavat helmat ja kevyet, liehuvat kankaat. Heti, kun illat alkavat pimentyä ja ilman vähänkin viilenevät (ja yksinkertaista pukeutumista vaativat kesäreissut erilaisiin rytöliitereihin ja pusikoihin ovat ohi), alkavat toisenlaiset asut kiinnostaa. Niin kuin tämä kesäreissulta Tampereelta ostettu kaunokainen.

50-luvun puku Yesterday
50-luvun pyöreäkärkiset kengät VintagEija's
kaulakoru Loimaan rompepäivä viime vuonna
käsilaukku joltain vintagekauppiaalta Turun keräilymessuilla pari vuotta sitten

Riippuu valosta, onko eläväpintainen puku vihreä vai ruskea. Minulla olisi tähän täsmälleen oikeanlaiset kengät - nämä harmaat ovat kompromissi - mutta ne ovat suutarilla parin muun kesän herkkulöydön kanssa. Ja ihme kyllä tähän sopivaa vyötä ei löytynyt. Se pitää hankkia, sillä olen vaivihkaa alkanut pitää tällaisesta epämääräisestä värisävystä. Jos harmaa-beige on greige, onko vihreä-ruskea grown?

torstai 8. elokuuta 2013

Kierrätyskissa


Tällainen kaveri muutti meille. Kävimme eilen lasten kanssa noutamassa kissatytön Kemiöstä eläinhoitolasta, ja se on osoittautunut rauhalliseksi ja hyvin hellyydenkipeäksi olennoksi, josta lähtee järjettömät määrät karvaa. Kissa on löydetty samalta mökiltä, jossa mekin olemme usein käyneet lomailemassa. Se on selvästi ollut hyvässä kodissa ja tottunut ihmiseen, mutta omistajaa ei koskaan ilmaantunut sitä noutamaan.

Eikö tällaiselle kirppishullulle perheelle sovikin lemmikiksi kierrätyskissa?

tiistai 6. elokuuta 2013

Kaunokaiset kesälöydöt


Tänä kesänä olen ostanut astioita hyvin hillitysti verrattuna aiempaan, mutta joskus ei vain voi vastustaa kiusausta.


Arabian käsinmaalattu teekuppi löytyi Kokkolasta Pietarin katulasten hyväksi -kirpputorilta, ruusukuvioinen pannunalunen taas Porin torilta peräkonttikirppikseltä. Kotimaanmatkailu kannattaa!

maanantai 5. elokuuta 2013

Vanha höyryveturi


Jatketaan junateemalla. Yli satavuotias höyryveturi 315, Pikku-Rusko, viettää eläkepäiviä Tampereella Vapriikin museokeskuksen kupeessa. Itse Vapriikissahan taas on paljon vintageharrastajaa kiinnostavaa, kenkämuseo nyt etunenässä, mutta myös muita teollisuus- ja arjen historiaa avaavia näyttelyitä. Ja nyt ne terrakottasoturitkin vielä. Suosittelen!

Tänä kesänä on reissattu vimmatusti ympäri läntistä Suomea, mutta nyt alkaa loma viimein päättyä ja työelämä kutsuu. Postaustahtikin toivon mukaan palaa normaaliksi, kiitos kärsivällisyydestä!

lauantai 3. elokuuta 2013

Kaskisten asema


Junanörttiys ei ole se tyypillisin naisten vintagesuuntaus, mutta minua rautatieasemat ja ratapihat ovat aina kiehtoneet. Varsinkin pienten paikkakuntien asemat ovat usein liikuttavia entisen tärkeyden ja suuruuden monumentteja. Kesäreissukohteeseemme Kaskisiin ei ole kulkenut henkilöjunia aikoihin, mutta komea keltainen asemarakennus on yhä paikoillaan. Tällaisissa paikoissa olisi hieno ottaa perusteellisesti stailattuja asukuvia!

torstai 1. elokuuta 2013

Ranskan tuliainen

On hienoa, että on ystäviä, jotka tietävät, mistä tykkään. Sain Ranskasta tuliaisina valkoviiniin säilöttyjä makrillifileitä ja Marie France -lehden vuodelta 1946. Makrillit eivät ole kuvassa, sillä ne on jo syöty, mutta lehden kevätmuotikatsausta tässä.



Ihana värikartta! Vaikka tässä puhutaan keväästä, syksyn tullen 40-luvun tyyli puhuttelee ainakin minua taas enemmän.

Mekkoekstrassa esitellään arkipukuja nuorille naisille. Oma suosikkini on vinoilla nappilistoilla somistettu kapea puku.





Huomatkaa, miten paljon yksityiskohtia puvuissa on! Pientä ylellisyyttä, vaikka kankaiden saanti varmasti on ollut niukkaa vielä noin lähellä sota-aikaa.


Paitapuseroiden jujuna on laskostus. Ja toki myös neuleohje tarvittiin, 40-luvulle hyvin tyypilliseen raidalliseen pikkupuseroon.