torstai 21. marraskuuta 2013

Hatturasiakaunokainen

Olette ehkä ihmetelleet (tai no, ehkä ette, mutta kuitenkin), miksi täällä on ollut niin vähän asukuvia viime aikoina. Syytän suoraan marraskuuta. Valoa on ehkä kolme tuntia vuorokaudessa, eikä se riitä kunnollisten sisäkuvien ottamiseen. Liikun ulkona ylläni takki, kengät ja hame, jotka olette jo nähneet, sekä baskeri, joka peittää käsittämättömän nopeasti rasvoittuvan tukan ja melkein naamankin. Meikkaaminen on turhaa, koska tuuli vie siipirajaukset ohimoille heti, kun astuu ovesta ulos.

Mutta kyllä se tästä taas joskus.

Eilen sain heinäkuussa tehdyn ostoksen kotiin: hatturasian, jonka ostin suurella kesäreissulla Lapväärtistä. Musta pahvirasia on tukholmalaisen NK-tavaratalon myyntipakkaus.


Hatturasiat ovat hurmaavia, vaikka pyöreinä ne myös haaskaavat säilytystilaa. Minulla on niitä nyt neljä, kaikki makuuhuoneessa näkyvillä. Parissa on hattuja (yllättävää) ja tässä isossa punaisessa kaudenmukaisia kankaita odottamassa ompeluinnostusta.

Ikävänä puolena tässä uudessa rasiassa on se, että pihakirppiksellä hattuaan rasioineen myynyt täti oli lätkäissyt rasian kylkeen - siis kylkeen, ei esimerkiksi pohjaan tai kannen sisäpintaan - hintalapputarransa.


Ei, en maksanut rasiasta kymppiä. Hinta oli hattuineen, ja kun en turkisbaskeria halunnut, rasia irtosi eurolla. Mutta mitä tuolle nyt tekisi? Vakavassa harkinnassa on sutata lappu mustalla maalitussilla peittoon ja kääntää se puoli seinään päin.

Tähän arkistokuva. Toukokuuhun on enää puoli vuotta.


4 kommenttia:

  1. Mä oon melko varma että oon käynyt kommentoimassa tähän postaukseen jo aiemmin, mutta ei sitä kommenttia kyllä täällä näytä olevan... No pannaan uusintana sitten :D
    Voihan kirppis-täti minkä teki! Ajanoloon voi olla että tarrasta liima kuivahtaa niin paljon että se irtoaa melkein kuin itsestään. Ilokseni yhdestä kirjastani lähti juuri äskettäin hintalapputarra sillä tavoin irti jättämättä juuri lainkaan jälkeä kirjan paperikanteen. Mutta sitä odotellessa, sanoisin että paras vaihtoehto tässä tapauksessa on tosiaan se mustalla tussilla suttaaminen ettei kartongin hieno pinta mene pilalle.

    VastaaPoista
  2. Toivotaan näin! Yritin lappua varovasti raottaa reunasta, mutta on selvää, ettei se ilman vaurioita irtoa.

    VastaaPoista
  3. Allekirjoittaneen polvet notkahtelee ihastuksesta aina kauniiden vanhojen hatturasioiden edessä. Isoissa hatturasioissa säilytän alusvaatteita, pienemmissä koruja. Harmillista, ettei kirppistäti tiennyt, mitä tekee! Antaisin ehkä liimapinnan kuivahtaa jos vaan rasian pystyy sijoittelemaan niin, ettei tarra näy? Ps. Onpas ihanaa törmätä aamukahvipöydässä uuteen, mielenkiintoiseen blogiin. Kiva aloitus päivälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enne, ja tervetuloa mukaan! Rasia on nyt se ruma puoli seinään päin käännettynä, ja pystyn ainakin toistaiseksi elämään asian kanssa :)

      Poista