keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kevätpuuhia

Kevään ensimmäinen pyöräilylenkki tehtiin tänään! Ajelimme Nummenpakalle Hassisen kirppikselle, josta löytyi jokaiselle jotain: miehelle lp-levyjä, pojalle pokemonkortteja ja minulle Hangon Keksin pitsikuvioinen peltirasia, jollaista olen etsinyt pitkään.


Hyvässä kunnossa pintatahroja lukuunottamatta, ja niitä kyllä kompensoi tuo hyvänä säilynyt logotarra. En tiedä, mikä näissä vanhoissa keksipurkeissa minua niin kiehtoo, esimerkiksi kahvipurkit eivät ole ollenkaan niin kivoja vaikka itse kahvi onkin elämän eliksiiriä.


Mukana oli vielä alkuperäinen aaltopahvipehmuste ja alkuperäisiä (?) murusia!

Vihdoin annoin periksi myös houkutukselle tuoda kevät- ja kesävaatelaatikot vintiltä. Hihattomat mekot ja sortsit palasivat vielä odottelemaan kesän tuloa, mutta otin käyttöön joitain heleän värisiä vaatteita kuten mintunvihreän hameen ja punaisen-pinkin sävyisiä paitapuseroita. Poimin myös korjauspinoon muutaman jutun, joihin liittyviä tuunaus- ja kehittelyideoita olin talven mittaan saanut. Ihan oikeaa korjattavaakin löytyi, esimerkiksi kukkamekko, josta tiedän olevan jossain asukuvan, mutta en löydä sitä mistään.

Mekkoparan vetskari oli hajonnut kangasosasta metallihampaiden vieressä. Vaihdoin sen ja tajusin työtä tehdessäni, miten hauras ja kulunut koko puku muutenkin on. Vetoketjuhalkiossa näyttää tällaiselta...


..toiselle hihalle on käynyt näin...


...ja toinen kainalokin on jo kertaalleen kursittu kasaan.


En suostu hyväksymään, että puku olisi silti vielä roskiskunnossa. Siinä on leveä hame, jonka voi irrottaa yläosasta ja käyttää sellaisenaan, kun yläosasta aika jättää lopullisesti. Sekin kyllä tuntuu haikealta. Vintageharrastajana kiintyy vaatteisiin ja säälii niitä, toivoo, että kierto jatkuisi ikuisesti omistajalta toiselle. Mutta ei, joskus laadukkaatkin vaatteet ihan oikeasti kuluvat loppuun. Siksakkasin pahimpia reikiä umpeen toivoen, että puku kestää vielä edes tulevan kesän.

Ps. Päivän asu olisi pitänyt epäilemättä kuvata kuntosalilla. Kassi tuntui vähän kevyeltä, kun lähdin, mutta tarkistin, että vesipullo on, pyyhe on, ei hätää. Pukuhuoneessa oivalsin, että treenihousut ja lenkkarit ovat unohtuneet remonttikäytön jäljiltä toiseen kassiin. Paita ja sukat sentään olivat mukana. Mitä tehdä? Päätin niellä ylpeyteni ja treenata sukkasillani, hame päällä. Onneksi oli sentään sporttisehko pyöräilymallin hame eikä esimerkiksi se nahkainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti