Kun on tosi vähän kangasta...

Pitkästä aikaa ompelin ihan kokonaisen asun valmiiksi. Tämän projektin juuret ovat kesässä 2013 Tammelan torilla. Ostin sieltä mukavalta, Hopeapeiliä lukevalta kirppismyyjältä (voi kunpa osuisit lukemaan tämänkin tekstin!) kaksi 50-luvun keittiökuvioista pientä verhokappaa. Kapoilla oli mittaa noin 20 x 120 cm ja niiden mukana tuli putkeksi ommeltu kaitale, josta sai noin 8 x 120 cm lisää.

Mitäpä näistä aarteista? Ostopäätös syntyi, kun tajusin, että kauniin sini-turkoosi-sitruunanväriset kapat voi ommella hameen helmakaitaleeksi. Tässä lopputulos suoraan ompelukoneelta tuotuna.

Kesti tosin vielä yli puoli vuotta, että löysin sopivan (tai sopivahkon - sävyjä kannattaa katsoa armollisin silmin) kankaan täydentämään verhokappoja. Ostin turkoosin vohvelipintaisen puuvillakankaan Seijan mahtavista varastoista. Ja kuten huomaatte, se putkeksi ommeltu suikale ilahduttaa sekä hameen vyötärökaitaleena että topin kulmikkaan pääntien reunana.

Asu on ommeltu ilman kaavoja. Hamekappale on vain taiteltu suurille laskoksille, jotka on napattu vyötärönauhan sisään, ja toppiin otin vähän mallia eräästä olemassaolevasta topistani. Yläosa ei onnistunut ihan täysin; voi olla, että nostan vielä olkalinjaa. Kaiken kaikkiaan olen kyllä tyytyväinen siitä, mihin kaikkeen se pikkuinen määrä kangasta riitti!