sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kurvi

Mittasuhteet ovat jo hyvin kaukana normaalista.

(huomaa terveellinen odotusajan ruokavalio - kuvassakin mukana kilokaupalla juureksia)

Pukeutuminen alkaa siirtyä raskauden ensimmäisen puoliskon oi miten söpö masu pilkottaa mekon alla -vaiheesta loppua kohti kärjistyvään varokaa villapaitaan pukeutunutta sinivalasta -vaiheeseen. Kuvan neulepusero on normaalimallistoa ja alla oleva tweedkuosista paksua trikoota oleva hame äitiysmallistoa. Neuletta käytin jo ennen raskautta, mutta toisaalta en sääli sitä; venyy, jos on venyäkseen, ja jos laatu on kohdallaan, sen pitäisi toki palautua pesussa. Pää puuttuu kuvasta, koska on huonon tukan päivä.

Huomasin viimeistään eilen niitä harvoja mahtuvia vaatteita sovitellessani, että minulle ei sovi musta väri. Se käy juhlissa, kun meikki ja kampaus ovat hienot, mutta ei arkikäytössä ainakaan ilman jotain pehmentävää kuten toisen väristä huivia. Olen hankkinut pari mustaa äitiyspuseroa, koska paljon muunvärisiä varsinkaan talvipukeutumiseen sopivia ei löydy, mutta niitä ei tee mieli käyttää.

Turhautuneena kapusin vintille, kaivauduin talvivaatelaatikkoihini ja katsoin, mitä sieltä voisi saada käyttöön. Ja tadaa - taas kerran varastossa olleet sesonkivaatteet pelastivat naisen hädässä! Minulla on ihania talvimekkoja ja -hameita, jotka tietenkään eivät tänä vuonna pääse käyttöön (en ole niitä onnekkaita, joilla on taas vyötärö heti synnytyssairaalasta palatessa), ja sanoin niille haikeat heipat seuraavaan syksyyn. Mutta neuleita, huiveja ja baskereita löytyi ja minun väreissäni: roosaa, vaaleansinistä, harmaita, kirsikanpunaista. Lisäksi löytyi pari väljää pitkähihaista rusettikauluspaitapuseroa, joita voin käyttää alanapit napittamatta liivihameen alla.

Vinttikäyntikään ei pelastanut kenkäongelmalta. Korkeakorkoisten kenkien käyttö käy valitettavasti tuskalliseksi. Joku lukija varmaan muistaa, että selkäni temppuili keväällä pahasti, ja nyt jos päivän kävelee hyvälestisillä mutta korkeilla kengillä, sama vaiva tuntuu alaselässä. Nyt pärjää vielä ballerinoilla paksujen sukkahousujen kanssa, mutta yksiäkään matalakorkoisia syyskenkiä en taida omistaa - karvavuoriset talvisaappaat kyllä, onneksi, joskus vielä on niidenkin aika. On aika löytää jostain herrainkenkätyyliset kävelykengät, joilla kävelen näiltä keleiltä karvavuorikauteen. Niin, käytettyinä. Hyvä syy lähteä kirpputorikierrokselle.

4 kommenttia:

  1. Olen huomannut myös, ettei musta paita oikein innosta, varsinkaan pitkähihainen. Eikä mustat hameetkaan. Lyhythihainen paita menee näin syksyllä. Senhän voi peittää neuletakilla. Kesällä musta ihan kiva kesämekkokin jäi lähes käyttämättä. Niin se maku muuttuu ... nuorena kun oli sellaienen musta kausi, jolloin ei juuri muu hienoa ollutkaan. Ja vaaleanpunaista ei olisi voinut ajatellakaan, joka nyt on ihan mieluisa väri. Se ei tosin ole minun talvivärejäni, vaan keväisin se otetaan taas esiin. Tykkäsin tuosta asustasi. Harmaisiin syyspäiviin sopii piristäjäksi pirteän värinen paita. Ymmärrän haikeuden kun katselit vaatteita, joita ei nyt voi käyttää. No, sielläpä odottavat aikaansa ja on ihana hetki kun niitä saa taas kokeilla päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siellä odottavat, ja syyhän on mitä parhain :) Mulla ei taida olla enää yhtään mustaa kesävaatetta, tajusin juuri kun sanoit mustasta kesämekosta. Joskus oli kyllä sellaisiakin.

      Poista
  2. Pirteä vaateyhdistelmä ja vatsa on kasvanut kauniisti. Ihmettelinkin jo miten pystyt kävelemään korkokengillä tuon vatsan kanssa. Kyllä jalassa mukavat jalkineet on nyt hyvä löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime raskaudessa kuljin lähes loppuun saakka (ainakin satunnaisesti) korkokengillä. Silloin ei ollut tätä selkävaivaa...

      Poista