Laukut remontissa

Päätin pehmentää arjen aloittamista viemällä työlaukkuni suutariin. Minulla on melkein kaksoset: 

Suurehkot, ilmeisesti 1960-luvun vinyylilaukut ovat tulleet taloon kuitenkin eri aikaan. Ensimmäinen on ollut minulla kauemmin kuin tämä blogi eli jostain viime vuosikymmeneltä saakka. Se on paras laukkuni kautta aikojen ja varmasti myös tässä blogissa eniten nähty asuste. Mustaan perusveskaan mahtuu A4-avolehtiö taivutettuna ja järjestelmäkamera eli kaikki, mitä nainen tarvitsee. Olen käyttänyt laukkua niin paljon, että kahvat päätyivät katkeamispisteeseen jo toista kertaa. Nyt ne saivat suutarilla kunnon päällystyksen tarttumakohtaan. Vielä kun keksisi, millä vaaleat viirut saa pinnasta pois. Taikasienellä?

Laukku kakkonen on toisen kyljen vaakasaumaa ja kahvojen kiinnitystä lukuunottamatta kuin ykkösen kopio. Se on luullakseni vähän uudempi ja tuli minulle uusikaupunkilaisesta osto- ja myyntiliikkeestä kesällä 2015. Tämän laukun päätysauman ommel aukesi - lanka kai oli hankautunut pohjasta poikki - ja vuori alkoi pilkottaa laukun päädystä. Suutari oli ensin epäileväinen, saisiko sitä korjatuksi (paksu tekonahka tai vinyyli ei ilmeisesti ole helpoin käsiteltävä) mutta myös tästä veskasta tuli kuin uusi.

Näitä kun katsoo, alkaa miettiä, mihin oikein tarvitsen kaikkia muita viittäkymmentä laukkuani... Pitäisikö pitää laukkukirppis?